Tiedepolitiikkaa kasvatustieteellisellä koulutusalalla

4.11.2011

Kasvatustieteen opetus ja tutkimus nyt

Suomen yliopistot UNIFI ry julkaisi kasvatustieteellisen koulutusalan työryhmän loppuraportin, joka kuvaa, kuinka koulutuksen ja opetuksen laadukkuutta halutaan kehittää tulevalla KESU-kaudella ja osoittaa, kuinka alan opetus ja tutkimus organisoituvat eri yliopistoissa.

Koulutuspoliittinen näkökulma

On myönteistä, ettei kasvatustieteellisen koulutuksen aloituspaikkamääriä koeta liian suuriksi, vaan esityt vähennykset ovat KESU-luonnoksessa maltillisia, noin 10 %:n luokkaa. Sen sijaan paine kehittää yliopistoverkostoa on tiedepoliittisesti haastava. Sekä KESU-luonnoksessa että UNIFIn raportissa viitataan tutkintojen ja koulutusohjelmien kehittämiseen työn näkökulmasta. KESU-luonnoksessa puhutaan osaamisesta: "koulutustarjonnan suuntaamisessa ei ole huomioitu riittävästi työelämän osaamistarpeiden muutoksia", kun taas UNIFIn raportissa mainitaan, että työn ja työelämän pedagogisoituminen on syy opettajankoulutuksen laajentamiseen, osin myös kasvatustieteen kustannuksella.

Ottamatta tässä yhteydessä kantaa osaamisperustaisiin opetusohjelmiin (ja siihen, kenen osaamisodotuksista puhutaan) tai pedagogisten opintojen korostumiseen tulevan KESU-kauden suunnitelmissa, totean ettei aikuiskasvatus(tiede) ei näy koulutusalan työryhmän loppuraportissa.

Missä on aikuiskasvatus?

Toki kirjoitetaan, että on tärkeää huomioida elinkaariajattelu kasvatustieteellistä koulutusta suunniteltaessa ja että väestön ikääntyminen haastaa kasvatusalan koulutusta ja tutkimusta. Mutta aikuiskasvatustiede ei siinä erotu. Nyt vahvin ääni on opettajankoulutuksella vai millaisia ajatuksia katkelma, "on myös tärkeää ymmärtää (yleisen) kasvatustieteen rooli opettajankoulutuksen lisäresurssina" herättää? Entä aikuiskasvatustieteen ja kasvatustieteen tieteenalakoulutuksen itseisarvo ja jäsentyminen — millaiset kognitiiviset rakenteet niitä kannattelevat? 

Tutkimusta arvostetaan, mutta kuka rahoittaisi?

Raportissa tunnustetaan, ettei valtio sijoita tarpeeksi kasvatustieteelliseen tutkimukseen, vaan suomalaisen koulutuksen tutkimukseen perustuva kehittäminen ontuu. On tärkeää kysyä, kuuluuko esimerkiksi aikuiskasvatustieteen ääni politiikanteossa. Raportin lopuksi esitetään tavoite, että kasvatustieteelliset tutkimukset tulisi julkaista kansainvälisillä areenoilla ja alan arvostetuissa lehdissä. Tutkimuksen rahoituksen, julkaisemisen ja koulutuksen kehittämisen yhdistäminen on haasteellista, sillä "tutkimusrahoituksen saatavuus on ennen kaikkea tieteellisistä intresseistä lähtevän kasvatusalan tutkimuksen ongelma."

Lopuksi

Aikuiskasvatus on sekä koulutus- että tiedepoliittisesti ajankohtainen ja tärkeässä asemassa. Ensi vuosi näyttää, kuinka koulutusta ja tutkimusta aletaan kehittää uuden kehittämissuunnitelman turvin. Aikuiskasvatuksen tutkijatapaaminen osuu siten oivasti alkuvuoteen. Se on ajankohtainen foorumi, joka kokoaa yhteen aikuiskasvatusalan tutkijat, asiantuntijat, politiikan tekijät ja yhteisöt. Viritetään siellä keskustelua siitä, miksi ja missä kaikessa aikuiskasvatus on tieteineen merkityksellinen suomalaisessa osaamisyhteiskunnassa

Aikuiskasvatus ei ole yksi, vaan monta ja moninaista. Aikuiskasvatus on kerta toisensa jälkeen löytänyt itsensä erilaisista marginaaleista ja rajapinnoilta tieteen ja tutkimuksen hierarkioissa. Toisaalta marginaalit ja rajapinnat ovat aikuiskasvatuksen tutkijoille uuden tiedon, luovuuden, inspiraation ja kriittisen tutkimuksen lähteitä. On aika tuoda marginaalit ja rajapinnat keskusteluun ja näyttää, kuinka niissä syntyy liikettä, vastarintaa ja voimaa, joka voi mahdollistaa uudenlaista tietoa, yhteisöllisyyttä ja tutkimuksellista vuoropuhelua.

Ilmoittaudu tutkijatapaamiseen