Symposium 15.2. Mitä hittoa se osallisuus oikein on?

11.9.2017

Hannu L. T. Heikkinen, Rauno Huttunen, Tomi Kiilakoski ja Laura Säily

Symposiumissa ruoditaan osallisuuden teoreettisia ja filosofisia lähtökohtia. Siitä on paljon puhetta, mutta mitä sillä tarkoitetaan? Symposium jakautuu kolmeen osaan: ensin kartoitetaan osallistujien käsityksiä osallisuudesta yhteistoiminnallisessa työpajassa, jonka jälkeen aihetta tarkastellaan kahden alustuksen näkökulmasta.

Osa 1. Mitä ymmärrät osallisuudella? (Hannu L. T. Heikkinen, Rauno Huttunen, Tomi Kiilakoski ja Laura Säily)

Mistä maastosta osallisuus on sinulle tuttu, miksi se on noussut tärkeäksi yhteiskunnallisessa keskustelussa ja miksi olet siitä kiinnostunut? Mitkä käsitteet mielestäsi liittyvät osallisuuden käsitteeseen? Sessio alkaa yhteisellä keskustelulla ja Padlet-työskentelyllä, jonka myötä kartoitetaan erilaisia näkökulmia osallisuuteen.

Osa 2. Filosofisia näkökulmia osallisuuden käsitteeseen (Rauno Huttunen, Tomi Kiilakoski ja Hannu L. T. Heikkinen)

Osallisuutta voi lähestyä monenlaisista filosofisista perinteistä ja tulokulmista käsin.   Ajattelun aihetta antaa esimerkiksi kantilaisesta valistusfilosofiasta tuttu autonomian idea, jonka mukaan jokaisen tulee käyttää järkeään ilman toisten johdatusta (Immanuel Kant). Toimintavalmiusteoria (Amartaya Sen, Martha Nussbaum) korostaa, että autonomiassa on kyse todellisista mahdollisuuksista toimia omassa yhteisössä ja lähiympäristössä. Kiinnostava on myös näkemys, jonka mukaan ihmisten tulee saada osakseen tunnustusta kolmella ulottuvuudella: ihmisenä, kansalaisena ja työntekijänä (Georg Wilhelm Friedrich Hegel, Axel Honneth). Osallisuuden idean voi nähdä myös perustuvan epistemologiseen näkemykseen, jonka mukaan meillä ei voi olla puhdasta tietoa, vaan kaikki tietäminen juontuu jostain positiosta. Tieto on myös vallankäytön väline. Tiedon ja vallan välistä suhdetta on tarkasteltu muun muassa tiedon arkeologian ja vallan genealogian kautta (Michel Foucault). Pätevänä voi pitää vain sellaista tietoa, joka pohjautuu avoimeen keskusteluun, jossa parempi järkiperäinen argumentti voittaa heikomman. Kaikkien tulisi voida osallistua keskusteluun vapaasti. Näitä ajatuksia on tuotu esille kriittisen teorian, niin sanotun Frankfurtin koulukunnan kehittelyissä. Osallisuus voidaan nähdä mahdollisuutena osallistua pätevän tiedon muodostukseen (teoreettiset diskurssit), yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden rakentamiseen (praktiset diskurssit) ja näkemykseen siitä mikä on kaunista, elähdyttävää tai miellyttävää (esteettinen kritiikki; Jürgen Habermas).

Osa 3. Osallisuus ja deliberatiivinen demokratia opetussuunnitelmatyössä (Laura Säily, Rauno Huttunen, Hannu L. T. Heikkinen ja Tomi Kiilakoski)

Esityksen tarkoituksena on kuvata, kuinka deliberatiivisen demokratian periaate toteutui viimeisimmässä opetussuunnitelmaprosessissa. Deliberatiivisella demokratialla tarkoitettiin tässä tutkimuksessa yhteisymmärrykseen pyrkimistä tasa-arvoisessa, toisia osapuolia kunnioittavassa ja valta-asetelmat sivuun jättävässä päätösprosessissa, jossa kaikilla halukkailla on mahdollisuus vaikuttaa.

Deliberatiivisuuden toteutumista tutkittiin kahden opetussuunnitelmatyöhön liittyvän keskusteluaineiston kautta. Ensimmäinen keskusteluaineisto liittyi keskusteluun koulujen uskonnonlopetuksesta. Useilla eri tahoilla oli mahdollisuus antaa lausuntonsa opetussuunnitelman perusteluonnoksesta koskien uskonnon tai ns. katsomusaineiden opetusta. Toisena keskusteluaineistona olivat perusopetuksen opetussuunnitelman matematiikan opetuksen perusteluonnos huhtikuulta 2014, luonnokseen annetut kommentit huhti–toukokuulta 2014 sekä perusteiden lopullinen versio joulukuulta 2014. Tuloksista tämän aineiston suhteen voitiin nähdä, että kommentit eivät olleet itsenäisenä toimijana opetussuunnitelmaprosessissa eikä prosessin deliberatiivisuus näin ollen täysin toteutunut. Lisäksi tulosten perusteella voitiin päätellä, että keskustelufoorumi, jonka avulla kommentit kerättiin, ei ollut paras vaihtoehto aidon deliberatiivisen keskustelun kannalta. Demokratian ja osallisuuden takia olisi hyvä, että seuraavassa opetussuunnitelmaprosessissa tarjottaisiin kaikille opetussuunnitelman osioille virallinen ja hyvin tiedotettu keskustelualusta verkossa eikä vain pyytää lausuntoja Opetushallituksen valitsemilta tahoilta. Vanhempien ja myös itse koululaisten näkemyksiä tulisi kartoittaa.


Hannu L. T. Heikkinen (Jyväskylän yliopisto), Rauno Huttunen (Turun yliopisto), Tomi Kiilakoski (Nuorisotutkimusseura) ja Laura Säily (Tampereen kaupunki)